Avokadojäätelö

Vegemessuilta mukaani tarttui Plantin avokadojäätelön ohje, jota päätin nyt vihdoin kokeilla. Ja hyvää oli!

WP_20170306_19_07_22_Pro.jpg

Aineet:
3 kypsää avokadoa
1/2 dl vaahterasiirappia tai hunajaa
1/2 dl tuorepuristettua sitruunamehua
1 kypsä banaani
1-2 dl soijajuomaa
0,5 tl vaniljajauhetta

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa ja laita pakastimeen jäähtymään.

Mainokset

Sokerikoukussa

WP_20170301_12_16_11_Pro.jpgOlen ollut sokeriaddikti suurimman osan elämääni. Lapsena söin tosi paljon karkkia, jauhoin sokeripurkkaa ja maitohampaani olivat täynnä reikiä. Muistan että joskus siskoni kanssa teimme omaa suklaata sekoittamalla kaakaojauhetta (missä on tosi paljon sokeria), maitoa ja voita. Joskus teimme tiikerikakkutaikinan ja söimme taikinan sellaisenaan koska se oli meistä parempaa kuin valmis kakku. Joskus antelias tätimme joka asui naapurissa leipoi meille kermakakun ja söimme sen yhdessä päivässä. Tässä muutamia esimerkkejä mainitakseni. Limuja emme kuitenkaan koskaan oikein juoneet, niinpä en oppinut niitä vanhempanakaan juomaan. Mutta mehuja meni paljon ja usein mehu oli janojuomana veden sijaan. Mehu tuntui hyvältä vaihtoehdolta, olihan se yleensä tätini itse tekemää marjamehua omista marjoista. Mammanikin halusi tarjota aina meille lapsenlapsille parasta: mehua veden sijaan.

Makeisten ja herkkujen syömistä olen tietysti alkanut rajoittamaan kasvaessani ja ymmärtäessäni, että sokeri ei tee hyvää hampaille. Mutta se, mitä en ole ymmärtänyt, on se, että monissa prosessoiduissa puolivalmisteissa joita ruoaksikin kutsutaan, on tosi paljon sokeria! Melkein kaikissa leivissä on tosi paljon sokeria, ja esim. barbequekastikkeesta, hapanimeläkastikkeesta tai ketsupista saa helposti tosi ison määrän sokeria. Ja tuoremehuissa on tosi paljon sokeria! Kuten tämä blogini kertoo, olen muuttanut ruokailutottumuksiani lähiaikoina melko dramaattisesti, vaikka käänne terveellisempään ruokaan tapahtui jo aiemmin. Kuten monilla, minullakin tämä tapahtui puolisoni löytäessäni, tällä kertaa vain mies opetti naisen syömään terveellisemmin (tai no, koska kaiken takana on nainen: mieheni äiti). Yksi asia, mikä on minua erityisesti edelleen mietityttänyt, on sokeri eri muodoissaan. Olen varsinainen herkkujen ystävä ja tuntuu että joka päivä pitäisi olla jotain hyvää. Perinteisten herkkujen ja suklaan tilalle olen nyt koittanut löytää terveellisempiä vaihtoehtoja. Tuoremehujen suhteen koin yhden herätyksen, kun ymmärsin, että ne ovat varsinaisia sokeripommeja: niissä on hedelmien sokerit tiivistettynä ilman muita hedelmien ja marjojen hyviä osia. Jos yrittäisin syödä yhtä monta hedelmää kuin lasillisessa tuoremehua, vatsani olisi täynnä varmasti muutaman hedelmän jälkeen. Nykyään haluankin mieluummin tehdä smoothieta jossa on koko hedelmä ja marjat kuituineen päivineen. Se, mitä olen oppinut, on että kuidut ovat itse asiassa avainsana tässä sokerin imeytymisessä ja haitallisuudessa. Kuten ravitsemustieteen opiskelija Mari Näätänen kertoo, mehuista puuttuu kuitu, ja siksi niiden sisältämät sokerit imeytyvät nopeammin. Hedelmät sisältävät fruktoosia ja glukoosia sekä näiden kahden muodostamaa sakkaroosia. Hedelmissä fruktoosi on se, mitä monet pelkäävät koska monissa tutkimuksissa on todettu, että liiallinen fruktoosin saanti voi mm. nostaa veren rasva-arvoja, aiheuttaa insuliiniresistenssiä, lihavuutta ja kakkostyypin diabetesta. Mutta se, mikä jää helposti huomaamatta, että näitä haittavaikutuksia on aiheuttanut nimenomaan prosessoituihin elintarvikkeisiin lisätty fruktoosi, esimerkiksi maissisiirappi, ei itse alkuperäinen hedelmä.
(Lähde: https://www.satokausikalenteri.fi/news/67/pitaako-hedelmien-sisaltamaa-fruktoosia-valtella)

Kyselin Marilta lisää facebookin kautta kuivahedelmistä ja niiden käytöstä makeutuksena: Marin mukaan kuivatuissa hedelmissä on ravintoaineita, polyfenoleja ja erityisesti kuitua ja kuitu onkin se, minkä ansiosta hedelmien sisältämä sokeri imeytyy hitaammin kuin taloussokeri, jolloin verensokeri nousee tasaisemmin. Lisäksi kuitu itsessään mm. edistää suoliston terveyttä, voi alentaa kolesterolia ja tuottaa kylläisyyttä. Kannattaa kuitenkin myös muistaa se, että kuivatuissa hedelmissä vähäisen nesteen määrän takia energia- ja sokeripitoisuus tiivistyy eli niissä on suhteessa enemmän energiaa kuin tuoreissa hedelmissä. Kohtuus kaikessa on hyvästä! Tästä itse olen vetänyt siis johtopäätöksen, että vaikka kuivahedelmissä siis on paljon sokeria ja myös energiaa, ne ovat kuitenkin paljon parempi makeuttaja kuin tavallinen sokeri. Itse käytänkin nykyään paljon kuivahedelmiä makeutuksena esim. raakakakuissa), ja myös muita makeita hedelmiä kuten banaania. Ja myös tuo carob on tosi hyvä makeuttaja. Seuraavalla kerralla ajattelin testata itse asiassa raakasuklaata, mihin laitan makeutukseksi pelkkää carobia ja jätän hunajan kokonaan pois. Vaikka minullakin tulee paljon ylilyöntejä edelleen, varsinkin suklaan suhteen.

You Tubessa vapaasti katsottavissa oleva elokuva: That Sugar Film!

Tämä filmi jokaisen kannattaa katsoa: kertoo hyvin nykysukupolven ”terveellisistä ruokailutottumuksista”. Syödään paljon prosessoitua, helppoa ruokaa jota mainostetaan terveellisenä ja vähärasvaisena, mutta samalla siinä on paljon sokeria. Siinä australialainen näyttelijä Damon Gameau laittaa itsensä alttiiksi alkamalla syömään ns. terveellisiä ruokia kahden kuukauden ajaksi. Hänellä tämä aiheutti dramaattiset muutokset terveydessä, ja kahdessa kuukaudessa tällä rasvattomalla ruoalla vaarallinen sisäelinrasva kuitenkin lisääntyi huimasti, paino nousi, maksa rasvoittui ynnä muuta ”mukavaa”.

Tämäkin on hyvä dokumentti aiheesta: Totuus sokerista dokumentti Yle Areenassa
http://areena.yle.fi/1-3320871

 

Carob raaka”suklaa”

wp_20170217_20_26_06_pro

Jokapaikassa ylistetään nykyään raakasuklaata terveystuotteena tavallisen paahdetun suklaan korvaajana. Itse tykkään käyttää enemmän carobjauhetta kaakaojauheen sijasta. Olen huomannut olevani kofeiinille yliherkkä ja kaakajauhe sisältää paljon kofeiinia. Kaakaovoissa sitä kofeiinia ei puolestaan ole, eli kaakaovoita ja carobia yhdistämällä tulee herkullista suklaata.

Tässä ohje tämänpäivän kokeiluuni:

3 dl kaakaovoita
2 rkl kookosöljyä
2 rkl hunajaa tai muuta makeutusta
ripaus vaniljajauhetta
ripaus ruususuolaa tms.
2 rkl carobia
3 rkl tocoa eli riisinlesejauhetta
Jaa kahteen osaan, laita toiseen osaan 1 tl lakritsinjuurijauhetta ja toiseen osaan raastettua appelsiininkuorta. Ja sitten vaan muotteihin ja pakkaseen jähmettymään. Tunnin päästä viimeistään ovat valmiina nautittaviksi 🙂

Ystävänpäivän leipomuksia

Meillä juhlittiin tänään vasta ystävänpäivää ”siskosakin” eli seurakunnan naisporukan kanssa. Kokoonnuttiin meillä n. 13 naisen voimin, syötiin hyvin ja meillä oli mukavia leikkejä ym. hauskanpitoa. Illan alkaessa saimme kaikki selkäämme sydämen, johon muut saivat kirjoitella mukavia asioita ja kaikki saivat tämän muistoksi. Sydämessa oli kivoja asioita – kaikkein ihanin mitä sydämeen oli laitettu oli kuitenkin tyttöni piirros, josta hän sanoi että se on timantti – koska sinä olet niin ihana! Kyllä lämmitti äidin sydäntä!

Olin oikein positiivisesti yllättynyt kuinka paljon nyyttäripöytään tuli tarjottavaa – varsinainen herkkupöytä meillä oli 🙂

WP_20170215_18_25_10_Pro.jpg

Itse kokeilin uutta versiota carob raakakakusta, mitä tein ensimmäisen kerran uuden vuoden tienoilla. Tuolla carobilla korvaan siis kaakaon nykyään useimmiten leivonnassa. Nyt tein uudenlaisen pohjan kakkuun, lisäsin agar agaria täytteeseen sekä myös ihanaista lakritsinjuurijauhetta. Olen ihastunut lakritsin makuun, ja laitan nykyään lakritsinjuurijauhetta vähän joka paikkaan.

WP_20170215_17_54_48_Pro.jpg

Ohje

Pohja:
2 dl mantelia
n. 14 tuoretta taatelia (tai kuivattuja liotettuna)
ripaus suolaa
n. 0.5 dl soija- tai kaurajuomaa
1 rkl lakritsinjuurijauhetta
1.5 dl kaurahiutaleita (kokeile koostumus ja lisää kaurahiutaleita tarvittaessa)
Jauha mantelit hienoksi monitoimikoneessa, lisää taatelit ja muut aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte:
4 dl kookosmaitoa
400 g Yosa naturell jogurttia
0.5 dl carob jauhetta
1 rkl lakritsinjuurijauhetta
1.5 dl kookosöljyä
1 dl vaahterasiirappia
1.5 dl chia-siemeniä
3-4 tl agar agar jauhetta
Sulata kookosöljy. Sekoita agar agar jauhe kookosmaitoon ja kiehauta kunnes jauhe on sekoittunut tasaisesti nesteeseen. Lisää ohuena nauhana muiden ainesten joukkoon ja sekoita kaikki aineet sekaisin esim. blenderissä. Kaada pohjan päälle ja jätä jääkaappiin hyytymään miellään yön yli.

Koristeeksi laitoin huurteisia vadelmia sekä kookosmaidosta vatkattua ”kermavaahtoa”. Kookosmaitotölkki laitetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi, erotetaan jähmettynyt osa ja vatkataan vaahdoksi. Sopii pursotettavaksi kuten tavallinen kermavaahto!

Samassa veneessä?

AdobePhotoshopExpress_2ae8a26158774e30983eebe5b5834878.jpgTässä vaalien lähestyessä KD:n ehdokkaana (kyllä, tähänkin olen lähiaikoina ryhtynyt) olen pohdiskellut toisenlaisia hyvinvoinnin teemoja. Kuuntelin tuossa taannoin työhön Espooseen ajaessani Docventuresin jaksoa ”Toivo”, jota voin muuten lämpimästi suositella! Keskustelu oli jatkoa Pekka Hyysalon ihmeellisestä selviytymistarinasta kertovan dokumentin, ”New run” keskustelulle ja siitä tuo aihe – toivo. Tässä keskustelussa toivoa sekä tahdonvoimaa käsiteltiin suomalaisen huono-osaisuuden näkökulmasta, kun Juho Saari, sosiologi ja suomalaisen köyhyyden tutkija saapui haastateltavaksi. Haastattelussa Juho kertoi aluksi kuinka se stereotypia että rikkaat ja hyväosaiset suhtautuisivat ylenkatsoen huono-osaisiin, niin kutsuttuihin ”sosiaalipummeihin”, itse asiassa tutkimusten mukaan pitää hyvin paikkansa. Me (siis myös minä) hyväosaiset elämme omissa sievissä pikku kuplissamme ja elämää kuplan ulkopuolella on vaikea ymmärtää, ja kuplan puhkaiseminen voi tuntua liian pelottavalta. Eikä meidän oikeastaan pidä väittää että ymmärtäisimmekään, sillä emme oikeasti ymmärrä, vaan ajatteluamme ohjaavat pikemminkin kollektiiviset uskomukset joita media meille välittää, kuin faktat.

Tosiaan, aina on toivoa – vai onko? Voin helposti ajatella että pitkäaikaistyöttömän tai vaikka kodittoman kohtalo on kiinni hänen omista valinnoistaan ja hän on laiska kun ei viitsi tehdä mitään tilanteelleen. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen – useimmiten näiden tarinoiden taustalla on rikkinäinen lapsuus ja monet monet vastoinkäymiset. Kun saa toistuvasti turpaan voi olla että jossain vaiheessa into yrittämiseen loppuu. Jos empaattisesti kuuntelisin tällaisten ihmisten tarinoita, suhtautuisin varmasti vähän eri tavalla heihin yksilöinä, enkä yhtenäisenä massana.

Tässä Juho Saaren haastattelussa oli yksi kohta joka kuitenkin eniten puhutteli minua. Tässä suora lainaus häneltä: ”Suomalaisen todellinen perusturva muodostuu toisista ihmisistä”. Ja Äiti Teresan mukaan: ”Yksinäisyys on todellista köyhyyttä.” Tämä on syvällistä viisautta, sillä tutkimustenkin mukaan monissa selviytymistarinoissa on taustalla juuri joku toinen ihminen, joka on auttanut ylös pohjalta, kulkenut rinnalla ja auttanut pienin askelin eteenpäin. Syrjäytymisvaarassa olevalle nuorella muutama tapaaminen jonkun asiantuntijan kanssa ei ole välttämättä kovin suuri apu, mutta toinen ihminen rinnallakulkijana on se, joka todella auttaa. Pekka Hyysalokin kommentoi, että hänen ihmeellinen tahdonvoimansa perustuu hyvin paljon siihen, että hänellä on hyvä alusta ponnistaa eteenpäin – turvallinen ja kannustava perhe! Kaikilla sitä ei kuitenkaan ole, joten tarvitaan muita tukijoita ja nuorelle tämä voi olla esimerkiksi opettaja tai muu aikuinen. Omasta taustastani rikkinäisen perheen lapsena ymmärrän jotain aiheesta, olihan omassa elämässänikin vaihe, jossa asuimme hetken sukulaisten luona, kriisikodissa sekä kerrostaloasunnossa jonka olohuoneen sohvan paikalla oli pelkkä patja. Onneksi äitini jaksoi kuitenkin yrittää eteenpäin jotta saimme perheen hajoamisen jälkeen taas uudelleen kauniin kodin missä oli hyvä ja turvallinen olla. Ja lapsuuden tukena oli myös turvallinen ja vakaa isovanhempien koti missä ovi oli aina avoinna ja lämmin pullantuoksuinen mamma odottamassa lapsenlapsiaan. Ilman näitä en välttämättä olisi tässä kirjoittelemassa näitä ajatuksia.

Olemme kaikki ”samassa veneessä”, vai olemmeko? Itselleni tulee mieleen kuva mahtavasta loistoristeilijästä, jossa ihmiset juhlivat ja heillä menee hyvin. Risteilijän vanavedessä, myrskyisässä meressä on kuitenkin myös joukko pieniä soutuveneitä jotka yrittävät sinnitellä pinnalla kuitenkaan pääsemättä eteenpäin saatikka ylös laivaan. Ohjeiden huuteleminen ylhäältä ei auta, kauniiden puheiden sijaan tarvitaan pieniä konkreettisia tekoja, pelastusrengas johon voi tarttua ja nousta laivaan. Juho Saaren mukaan ”Suomalaisen yhteiskunnan suuri riski on se, että me luomme järjestelmän jossa ihmiset eivät koe olevansa samassa veneessä ja luottamus vähentyy ja eriarvoisuus kasvaa”. Hänen mukaansa tämä on hyvinvointivaltion kannalta suurempi kysymys kuin kovasti puhuttu kestävyysvajeen paikkaaminen. Luottamus julkiseen valtaan laskee jyrkästi leipäjonoissa ja sen ymmärtää: yksinäinen työtön vuokralainen joutuu leipäjonoon koska tulot eivät millään riitä menoihin. Luottamuksen rakentamisessa tasa-arvoisuus on avainasia, tarvitaan kokemus siitä, että ollaan ikään kuin samalla viivalla kaikki. Ja luottamus herättää toivoa. Sitähän me kaikki tarvitsemme!

Valoa kohti! Iloa ja valoa talven keskelle!

Vegepyttipannu

Näin ”vapaapäivän” aamuna ehdin jotain tännekin ruksata taas (en siis ole tänään palkkatöissäni). Odottelen siis, että koska pikku kullanmurut heräilevät ja sitten alkaakin hulabaloo.. No, halusin kuitenkin vegemessujen innoittamana jakaa oman versioni vegaanista pyttipannusta. En siis missään nimessä ole sitä mieltä, että vegaanilla ruoalla pitäisi jotenkin imitoida vastaavaa liharuokaa tms. mutta välillä on hauska leikitellä ruoanlaitossa 🙂

WP_20170201_15_20_17_Pro.jpg

Tässä on siis paistettuna perunoita, Jalotofun savunmakuista tofua maustettuna yrittisuolalla ja päällä meidän kielellä ”häränsilmä”. Lisukkeena keitettyä punajuurta. Ja tässä tulee ohje tuohon ”häränsilmään”, joka on tehty muunnelmana ”vegaanimunakkaan” ohjeesta.

”Vegg” (tästä ohjeesta tulee useampikin):

250 g maustamatonta tofua (Jalotofu)
2 dl soijamaitoa
1 dl cashewpähkinöitä
1 tl yrittisuolaa
1 sitruunan mehu
kurkumaa (keltuaisen värjäämiseen)
Ota massasta pari ruokalusikallista ja paista pannulla (kestää kauemmin kuin tavallinen kananmuna), kaada tämä paistettu ”kananmunanvalkuainen” pyttipannun päälle. Ota sen jälkeen massasta pari teelusikallista ja sekoita joukkoon kurkumaa, paista jälleen ja laita annoksen päälle ”häränsilmäksi”.

Lopusta massasta voit tehdä vaikka seuraavan päivän lounaalle munakkaan ja lisätä siihen sipulia, paprikaa ym. haluamiasi mausteita. Maistui ainakin meillä!

Mukavaa perjantaita kaikille!

 

Vegemessuilla

WP_20170128_13_06_31_Pro.jpg

wp_20170128_15_05_33_pro

Mielenkiintoinen päivä vegaaniuden maailmassa takana. Helsingin Suvilahdessa järjestettiin tänään Vegemessut ja sinne suuntasi matkansa ”kolmen kopla” eli minä, äitini ja siskoni tänään. Kun vihdoin löydettiin paikan päälle, meinasi silmät pudota päästä kun tajusimme kuinka pitkä jono messujen sisäänkäynnillä oli. Jonohan oli kuin pisin baarijono missä olen ikinä ollut (myönnettäköön siis…) kertaa 5. Siinä sitten tuulessa ja pikkusateessa kökötettiin jonossa, mutta luovuttaa ei tietenkään voinut kun sinne asti oltiin päästy. Ja lohdutti sekin jotain että meidän jälkeemme jono kasvoi aina vain pidemmäksi ja pidemmäksi, eli ei suinkaan oltu viimeisinä jonossa.. Jos jotain positiivista haluaa siitäkin repiä, niin tulipa ainakin ulkoiltua tänään sellaisen reilun tunnin verran, muuten olisi jäänyt sisäilmavoittoiseksi tämä päivä! Ja kyllä se odottaminen kannatti, jopa äitini oli viimeistään sitä mieltä kun saatiin katsomosta eturivin paikat ja kolmen kaverin jäätelöt käteen 🙂

Ohjelmassa, kuten kuvasta näkyy, oli ruoanlaittoa Michelin kokkien kera, tältä näytti Hans Välimäen chili sin carne maistiainen. Tosi hyvää! Pitää itsekin kokeilla. Sasu Laukkonen kokkasi tofusta ja siitakesienistä pihvejä kahvikastikkeen kera. Kyllä ne herrat osaa!
WP_20170128_13_16_14_Pro.jpg

Minäkin pääsin lavalle kokeilemaan Jalotofun kehittämää vegg -kananmunankorvaaja valmistetta, joka on tulossa kauppoihin pian. Tää oli ihan jees juttu! Itsekin olen tehnyt tofusta muuten vegaania ”munakasta”.

IMG-20170128-WA0004.jpg

Niin paljon oli maistiaisia tarjolla, että muuta ruokaa ei kyllä sitten tarvinnut koko päivänä ostaakaan. Ja kyllä mä koin vähän herätyksen myös eläinten oikeuksiin: olen ajatellut että kokeilen vegaaniutta lähinnä terveyssyistä (mikä on sinänsä myös hyvä syy), ja ekologisuutta ajatellen. Mutta kyllä se on ihan hyvä syy olla vegaani pelkästään sen takia, millaista lihan tehotuotanto on! Äidin sydäntä raastoi kuva pienestä porsaasta joka oli syntynyt ritilälattialle ja oli siinä ihan yksinään ilman emoa. Ja ajatus pienestä vasikasta, joka otetaan pois emoltaan välittömästi syntymän jälkeen eikä vasikka saa koskaan emonsa hoivaa. Ja luomueläimillä saattaa olla elinaikanaan kyllä ihan kivat olot, mutta teurastamolla nekin kokevat aikamoisen kohtalon vaikka katsellen, kun kaveri tainnutetaan vieressä. En tiedä, en vain ole ajatellut koskaan asiaa eläimien kannalta niin syvällisesti, mutta nyt se iski ihan toden teolla. Meille marketeissa asioiville kuluttajille kuolema lihansyönnin takana on naamioitu niin hyvin, että sitä ei vain tule ajateltua. Meillehän toitotetaan että lihaa pitää syödä että saa tarpeeksi proteiinia. Emmekä tiedä, että sen lähikaupan broileripaketin sisällä on itse asiassa oikea broileri, jolla oli elämä, mutta se ei koskaan edes päässyt kävelemään kun sitä syötettiin niin paljon että jalat eivät enää kantaneet. Vaikka olenkin toisaalta sitä mieltä, että ihminen ja eläin eivät ole ihan samalla viivalla, mutta miksi minun pitäisi olla niin itsekäs, että antaisin jonkun kärsiä oman nautinnonhaluni vuoksi?

Tässä siis päivän tuliaissaalis: paljon hyvää kasviproteiinia, uusia hyviä ohjeita ja vielä vähän luontoystävällistä pesuainetta sekä luonnonkosmetiikka huulirasvat. Kiitos Jalotofu tuotepaketista! Tosi hyvä löytö oli muuten tuo merilevästä tehty ”kaviaari”. Päihittää kyllä tavallisen mädin mennen tullen.

WP_20170128_20_02_02_Pro.jpg

Ja kävin muuten myös kehonkoostumusmittauksessa messuilla vegaani personal training firman järkkäämällä ständillä. Ihan jees oli muut arvot, mutta rasvaa tässä kehossa on pikkuisen liikaa ja keskivartalon lihakset heikonpuoleiset. Tästä tuli taas lisää tsemppiä mun jumppailuun ja lankuttaminen siis jatkuu.. Ja lisää motivaatiota jättää ne suklaat sinne kauppaan..

Karpalo 5 vee

Tänä viikonloppuna ollaan oltu juhlimassa Karpalon 5 vee juhlia Hankasalmella. Kiva miniloma täällä ihanan lumisissa maisemissa. Lauantaina päästiin vähän mäenlaskuun ja illalla juhlittiin hyvän ruoan ja musiikin parissa. Sari Essayah puhui arkiliikunnan merkityksestä ja kertoi että elämäntapojen merkitys sairauksien hoidossa oli otettu huomioon jo uusissa käypä hoito suosituksissakin. Paikalla oli noin 150 kurssin käynyttä ja tänään on saatu kuulla tosi mielenkiintoisia kokemuksia kurssilaisilta ex-karppaajasta syöpäsairaisiin ja kuulla kuinka terveydentila oli parantunut monella ihan huomattavasti elämäntapamuutoksilla! Varsinkin tuo karppaus kiinnostaa minua kovasti, koska tuo vähähiilihydraattinen ruokavalio eri versioineen tuntuu olevan tosi suosittua edelleen. Olikin tosi mielenkiintoista kuulla erään nuoren naisen kokemus: hän oli karppauksella saanut kyllä vyötärönmittaansa kavennettua mutta samalla myös verisuonet kapeiksi. Eli olo oli ollut keveä, mutta kolesteroli oli kohonnut kaksinumeroiseen lukemaan! Karppauksesta Karpaloon siirtyminen laski kolesterolin kuudessa viikossa viitoseen, eli aika huima muutos.

Useimmat karpalokurssilaiset ovat tulleet kurssille jonkun tietyn vaivan takia mihin ovat halunneet löytää apua elämäntavoista. Lääketiede ei siis ole osannut auttaa ainakaan kokonaan parantavasti. Miksei lääkärissä käydessä voisi saada liikunta- ruokavalioreseptin joka otettaisiin yhtä vakavasti kuin lääkereseptitkin. Jos saan antibiottikuurin, noudatan sitä yleensä ihan täsmällisesti ja syön kuurini loppuun, mutta jos saisin täsmälliset ohjeet ruokavalioon ja päivittäiseen liikuntaan, niin suhtautuisinko tähän yhtä vakavasti?

Karpalokurssilta saa tuollaisen elämäntapareseptin ja se perustuu terveelliseen, kasvisvoittoiseen ruokavalioon ja liikuntaan, veteen, auringonvaloon, ilmaan, kohtuullisuuteen, riittävään uneen, rytmillisyyteen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Eikä tämä resepti ole hatusta temmattu,  vaan se perustuu ihan tieteelliseen näyttöön mm. tulehduksen ja epigenetiikan vaikutuksesta moniin kroonisiin sairauksiin kuten sydänongelmiin, syöpään, mielenterveyden ongelmiin, keuhkosairauksiin, tyypin 2 diabetekseen jne. Jenkeissä muuten tällainen ”lifestyle medicine” ajattelutapa on kasvanut jo suureksi ilmiöksi.

 

 

 

 

Flunssa

Tein uuden vuoden lupauksen siitä, että jumppaisin joka päivä (kotona), koska niskat on olleet lähiaikoina tosi kipeinä. Pääsinkin hyvin alkuun ja fysioterapeutilta sain hyvät vinkit perinteiseen kuminauhajumppaan. No sitten melkein heti iskikin flunssa ja nyt on pari päivää ollut jumpat aika vähissä, tosin venytellyt silti olen. On tainnut olla vähän liian kova tahti viime aikoina, ja flunssa pakottaa ottamaan rennommin. Täällä kotona maatessa on myös tehnyt mieli jotain herkkuja ja joululahjaksi saadut suklaakonvehdit ”polttelivat” kaapissa… Mutta onneksi jääkaapissa oli vielä hiukan eilistä ”luumurahkaa” jäljellä. Nimittäin kaikkein vähiten haluan kuitenkaan pöpöjä ruokkia valkoisella sokerilla. Tein Veikon nimipäivän kunniaksi uuden kokeilun luumurahkasta, josta tuli mielestäni tosi hyvää!

wp_20170110_14_36_17_pro

Ohje:
1 pss kuivattuja luumuja – liota yön yli
2 dl kookoskermaa
1 prk Yosa naturell jogurttia
0.5 dl kookosöljyä
0.5 dl kaakaovoita
1 tl vaniljajauhetta
0.5 dl vaahterasiirappia
3 rkl chiasiemeniä
Sulata kookosöljy ja kaakaovoi, sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa ja laita kylmään jähmettymään.

Tämä siis hyvä versio vegaanisesta luumurahkasta jos ei halua käyttää prosessoituja soijakermoja ym. tuotteita.

Ja jumpat jatkuu sitten kun taas tästä tervehdytään!

 

Uusi vuosi, uudet kujeet?

WP_20161211_15_19_44_Rich.jpg

Kulunut vuosi on lopuillaan, tunnelmat ovat kuin auringonlaskun aikaan: kaunis päivä on takana ja voi hyvillä mielin nauttia kauniista iltaruskosta. ”En päivääkään vaihtaisi pois” -lauloi Tapio Rautavaara aikoinaan. En tiedä voinko ihan tähän yhtyä, mutta silti olen varma, että ”joka aamu on armo uus” ja odotan luottavaisena mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Valoa kohti mennään! Iloa ja valoa uuteen vuoteesi 🙂

Ja sitten takaisin resepteihin… Uutta vuotta on hyvä juhlistaa vaikka minttusuklaaneliöillä – tietysti ilman valkoista sokeria eikä niissä ole suklaatakaan, mutta maku on silti tosi ihanan suklainen! Kiitos innoituksesta Feel Good Kitchen!

Pohja

  • 3 dl rusinoita
  • 1,5 dl saksanpähkinöitä
  • 1,5 dl kaurahiutaleita
  • 1,5 rkl carob jauhetta
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl sulaa kookosöljyä
  • 1-3 rkl vettä

Rouhi tekosekoittimessa pähkinät ja kaurahiutaleet karkeaksi rouheeksi. Lisää sitten loput ainekset paitsi vesi ja blendaile tasaiseksi taikinaksi.  Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan niin, että saat hyvän, kiinteähkön massan. Taputtele massa kevyesti rasvatun vuoan pohjalle. Laita pakastimeen hyytymään täytteen teon ajaksi.

Minttutäyte

  • 2 kypsää avokadoa
  • 1 dl sulaa kookosöljyä
  • ripaus suolaa
  • 0,5 dl hunajaa/vaahterasiirappia
  • muutama tippa piparminttu-uutetta/kuivattua minttua

Surruta kaikki ainekset tasaiseksi blenderissä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hunajaa. Nosta pohja pakastimesta ja kaavi täyte pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita takaisin pakastimeen vähintään puoleksi tunniksi.

Suklaakuorrute

  • 0,5 dl carob jauhetta
  • 0,5 dl hunajaa/vaahterasiirappia
  • 0,5 dl sulaa kookosöljyä
  • (1 kypsä avokado)
  • pari tippaa piparminttu-uutetta
  • 2 rkl vettä
  • ripaus suolaa

Surruta kaikki ainekset tasaiseksi blenderissä. Kaavi minttutäytteen päälle tasaiseksi kerrokseksi ja pakasta noin tunnin ajan. Nosta pakkasesta ja leikkaa haluamasi kokoisiksi  paloiksi. Tarjoile heti! Valmiin kakun voi säilyttää joko pakastimessa tai jääkaapissa (max pari päivää). Pakkasessa pidempään olleen kakun voi nostaa jääkaappiin pehmenemään noin tunti tai kaksi ennen tarjoilua, jolloin se on helpompi nauttia.

Tätä siis tein äitini synttäreille ja kaikki olivat ihan hurmaantuneita makuun 🙂 Leivoksen ulkonäössä olisi vielä parantamisen varaa tosin..

Kokeilin äitini syntymäpäiville myös uudenlaista kevyempää juustokakun tyylistä kakkua, jonka pohja on paistettu, mutta täyte on hyydytetty chiasiemenillä ja kookosöljyllä. Tätä täytteen reseptiä pitää vielä muokata, koska nyt ei ollut tarpeeksi kiinteä koostumus. Joten seuraavaksi lisään täytteeseen vielä hieman agar agaria. Tästä tuli ihanan raikas ja rahkamainen koostumus mielestäni. Olen tyytyväinen, koska olen jo pitkään halunnut tehdä tuorejuustokakun tyylistä vegaania ja sokeritonta versiota. Tähän sain innoituksen Kinuskikissan chia-suklaakakusta, mutta tein tähän omanlaisen pohjan ja muokkasin täyteaineksia aika paljon. Jäljelle jäi siis idea chia-siementen käyttämisestä täytteen hyydykkeenä. Näin saadaan kevyempi koostumus kuin käytettäessä kookosöljyä ja kaakaovoita hyydyttämiseen. Mutta kuten sanoin, tämä vaatii vielä hiukan agar agaria että täyte olisi tarpeeksi kiinteää.

Pohja:
2 dl kaurahiutaleita jauhettuna/kaurajauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta
2 rkl carob jauhetta
ripaus suolaa
3 rkl kookosöljyä
2 tl vaniljajauhetta
1 dl vaahterasiirappia
3 rkl omenasosetta
Paista 175 asteessa n. 10 min

Sekoita kuivat aineet ja lisää muut aineet joukkoon. Taputa tasaiseksi kakkuvuoan pohjalle ja paista 175 asteessa n. 10 min.

Väliin pakastevadelmaa, josta on valutettu nesteet pois

Täyte:
4 dl kookoskermaa
400 g Yosa naturell kaurajogurttia
0,5 dl carob jauhetta
1,5 dl kookosöljyä
1,5 dl agavesiirappia/hunajaa
1,5 dl chia-siemeniä

Sekoita kaikki ainekset ja levitä pohjan ja vadelmasoseen päälle. Laita jääkaappiin hyytymään. Kakun kanssa sopii vadelmakastike.